Suomen paras rumpali valittiin tiukassa kaksintaistelussa

Jaa Facebookissa

Teksti: Jesse Huusari Kuvat: Sami Tuoriniemi

Vuoden toiseksi viimeisenä lauantaina tunnelma Helsingin Virgin Oilissa on lähes hartaan odottavainen. Lavan eteen keräytynyttä muutamaa illan päättävän Jonne Aaronin fania lukuunottamatta isohko keikkasali on toistaiseksi onnistunut keräämään väkeä vain reunoille ja baaritiskin läheisyyteen.

Tässä samassa salissa on tarkoitus tänä iltana valita Suomen paras rumpali, jolla on takanaan keväällä startannut The Battle of Drums -kilpailun raskas rupeama. Sonisphere-festivaaleilta toukokuussa startannut rumpaleiden kaksintaistelu on Jussi 69:n (The 69 Eyes) ja Kai Hahdon (Nightwish, Rotten Sound, Wintersun) luotsaamana kiertänyt starttinsa lisäksi Helsingin, Turun ja Rukan osakilpailujen kautta takaisin pääkaupunkiin tällä kertaa finaalin merkeissä.

ILMOITUS (SISÄLTÖ JATKUU ALLA)

Jäljellä on kahdeksan Suomen kovinta rumpalia joiden tehtävänä on vakuuttaa tuomariston lisäksi puolelleen myös yleisö. Yleisön innokkuus mitataan tarkalla desibelimittauksella ja tulokset eivät suosiosta valehtele.

Väkimäärä on jo huomattavasti alkuillasta lisääntynyt ja alkanut kerääntyä lavan eteen, kun kasarirokki viimein häivytetään ja toisen rumpusetin taakse istuu vankkumatonta suosiota Suomessa ja muualla maailmassa nauttiva Kai Hahto. Suvereeni taidonnäyte ei jätä kylmäksi kun illan ensimmäisen soolon soittaa Hahdon kaltainen rumpaleiden kultti-ikoni.

Lavalle saadaan myös Jussi 69, joka illan juonnoista vastaten käynnistää taiston turhia jaarittelematta. Valot vilkkuu ja rumpukalvot joutuvat koetukselle, kun ensimmäiset parit vuoronperään ylittävät itsensä. Tuomarit toivovat osakilpailuista oppineina, että soittajat esiintyisivät omalla vuorollaan välttäen yhteensoittoa ja tämä pääosin onnistuukin.

Tältä kierrokselta jatkoon valitaan yhteensä neljä rumpalia ja joukossa on jo yllätyksiä, kun Youtubessakin mainetta kerännyt Ukri Suvilehto häviää yleisöäänin Helsingin osakilpailun voittaneelle Eetu Pesulle.

The_Battle_Of_Drums_Helsinki_Sami_Tuoriniemi-7531

Yleisöä katsellessa on ilo huomata, kuinka eläväisesti ihmiset nauttivat illasta, jossa estradille nostetaan yleensä keikoilla muiden bändin jäsenten takana lavan perällä operoivat rumpalit. Näin keikkamaista kokemusta voisi olla huomattavasti vaikeampi saada esimerkiksi kitarasoolokilpailuista.

Toisella kierroksella panokset kovenee kun jatkoon pääsee enää kaksi rumpalia, joiden kaksintaistelu ratkaisee koko kilpailun. Richard Söderlund tekee selvää Joona Saarelasta ja samoin Pesu voittaa Jan Rucidlon. Kilpahenkisyys joutuu todella koetukselle kun finaali aloitetaan välittömästi toisen kierroksen jälkeen ja rumpalien on turha haaveilla lepäämisestä.

Pesun soitossa pelkkä hyvä tekniikka ei ole ratkaisu, vaan hänellä on showmiehen elkeet. Yleisön hienosti haltuun ottaen tämän nuoren miehen voisi helposti kuvitella soittavan stadionkeikalla menestyneen bändin riveissä, mutta tänään siihen kelpaa myös helsinkiläinen keskisuuri keikkapaikka. Yleisö on hurmiossa kaksikon leikkimielisestä, mutta hyvin tosissaan kulkevasta kisailusta. Söderlund tuntuu luottavan aavistuksen enemmän tekniseen suoritukseen ja grooveen jättäen shown vähemmälle, mutta kilpailu on silti hyvin tasaväkinen.

Tuomareilla on omat suosikkinsa, mutta niin on yleisölläkin jonka harteille voittajan valitseminen jää. Yleisön kirkumista ei saisi edes korvatulpilla peitettyä, sillä desibelit eivät kauas jää lentokoneiden suihkumoottereista.

The_Battle_Of_Drums_Helsinki_Sami_Tuoriniemi-7800

Tulokset ovat selvillä ja Richard Söderlund on vuoden 2014 paras rumpali. Väsyneen, mutta tyytyväisen näköinen rumpali nappaa yleisön ulvoessa palkintovirvelinsä ja Kai Hahdon yksityisopetustunnit ja on aika jututtaa miestä miltä nyt tuntuu.

”Hyvältä tuntuu. Tosi epätodellinen fiilis”, Söderlund toteaa voitosta vielä selkeästi yllättyneenä.

Youtuben merkitys ulottuu nykyään melkein maailman jokaiseen nurkkaan, eikä rumpaleiden maailma tästä eroa. Söderlundin ja Pesun valmistautumisessa finaaliin rumpuvideoiden katselulla oli merkittävä osuutensa.

”Kyllä Youtube on muuttanut sen, miten paljon sitä informaatiota on saatavilla ja kun itse aloin vuonna 1979 soittamaan rumpuja 6-vuotiaana niin ei ollut mitään, oli vaan levyt. Niiden mukaan opeteltiin soittamaan. Tänä päivänä on helpompi mennä Youtubeen ja hakea sieltä vaikutteita, mutta se maailma on välillä hyvin mustavalkoinen ja mielipiteitä löytyy joka lähtöön”, tuomariston puheenjohtaja Kai Hahto kommentoi.

Youtuben rumpuvideot saattavat myös paljastaa rumpaleista uusia puolia, koska levyjen äänimaailma on nykyään niin helppo studiossa muokata juuri sellaiseksi kuin halutaan, mutta keikalta rumpukameran kautta kuvattuna soitto voikin kuulostaa ihan erilaiselta ja jopa aidommalta.

”Rohkeinta mitä musiikissa tänä päivänä voi tehdä, on julkaista levy missä on kiihtyvä tempo ja pari mokaa. Myönnän, että artistina joka on tehnyt monta levyä, se vaatii paljon pokkaa olla painamatta sitä yhtä nappia, joka korjaa soiton virheet”, tarinoi Jussi 69 omista kokemuksistaan.

Studiokokemusta löytyy myös kilpailussa toiseksi tulleelta Pesulta, joka on muun muassa soittanut kouvolalaisen Rage My Bitchin albumilla.

”Studiossa mentiin mahdollisimman puhtailla otoilla, mutta jos siellä joku filli oli mikä toisessa otossa oli onnistunut paremmin, se saatettiin sieltä ottaa mukaan. Se on nykyään niin helppoa, mutta sitten se on livenä todistettava, että ne oikeasti pystyy vetämään. Sen takia minulla on Youtube-kanava täynnä rumpukameravideoita, joista näkyy että osaan ne”, Pesu toteaa.

Richard Söderlund on äänityspuolesta samaa mieltä, että onnistunut kokonaisotto on paras, mutta on hienoa, että on mahdollista myös korjata niitä jos sille tuntee tarvetta. Soittokokemusta hänellä on myös viime vuosien varrelta tullut niin armeijan soittokunnasta kuin seurakunnastakin.

Soittamisessa molemmat finalistit ovat ehdottoman samaa mieltä siitä, että jos olisi pakko valita tekniikan tai fiiliksen väliltä, molemmat ottaisivat fiiliksen.

”Fiilis ehdottomasti. Jos tekniikka loppuu, silloin kuvioihin tulee voima ja fiilis”, Pesu sanoo innostuneena. ”Ja se on tärkeää, että koko homma toimii ja kantaa koko paketin”, säestää Söderlund vierellä.

Osa rumpaleista ottaa treenaamisen todella vakavasti päivittäisenä rutiinina, osalla siihen on vähän erikoisemmat metodit. Pesulla esimerkiksi ei tällä hetkellä ole treenikämppää ollenkaan.

”Mun mielestä tärkeintä on pään sisäinen fiilis, valmistauduin kilpailuun pitkälti henkisellä tsemppaamisella”, Pesu kertoo. Myös Söderlundilla kuukaudenkin mittainen breikki on vielä sopiva. Kai Hahdolla kokemusta löytyy huomattavasti pidemmästäkin breikistä tänä vuonna.

”Kun sain Nightwishin levyn purkkiin niin pidin melkein kaksi kuukautta taukoa rummuista”, Hahto toteaa.

Kahden vuoden päästä Richard Söderlund toivoo keikkailevansa paljon, mieluiten pop & soul -henkistä groovaavaa materiaalia.

”Tulevaa on niin vaikea nähdä, mutta unelma olisi olla isolla stagella mielellään raskaan musiikin parissa isoissa pesteissä”, haaveilee Pesu.

Myös kilpailun vetäjät, Jussi 69 ja Kai Hahto kokevat inspiroituneensa ja oppineensa matkan varrella Suomen nuorilta toivoilta.

”Kaikilla on ollut oma persoonansa ja tyylinsä ja tässä ovat nämä kaksi parasta. Koko vuosi kaikkine projekteineen on ollut erittäin inspiroiva. Itseään pitää haastaa, se piristää kaikkea ja antaa innon tähän hommaan”, Jussi 69 sanoo.

Tuleville tähdille molemmat konkarit antavat oman neuvonsa.

”Niin kuin elämässä yleensä: ‘do what you love, love what you do’”, neuvoo Jussi 69.

”I did it my way”, tokaisee Hahto tymäkästi.

Koska kaikki on lopulta kiinni intohimosta, ei rumpujen soittamiseenkaan tähtitiedettä tarvita, vaan rakkautta.

”Pitää rakastaa soittamista enemmän kuin mitään muuta. Koska silloin kun sä rakastat sitä musaa, soittamista ja instrumenttia, niin silloin sä teet asioita oikeasta syystä”, Hahto jatkaa.

Leave a Reply